Annoin ulkonäkökommenttien satuttaa, kunnes oivalsin yhden asian

 

Viime jouluna ruokapöydässä eräs nimeltä mainitsematon tuttavani katsoi minua päästä varpaisiin ja tokaisi yllättäen:

”Jenni on pyöristynyt. Sä olit joskus niin hoikka.”

Sain hädin tuskin syötyä laatikot loppuun, sillä kuvotus valtasi kehoni. Enkä melkein kuullut jatkokeskustelua, sillä mielessäni pörräsi ahdistavia ajatuksia. Olenko lihonut? Miten en itse huomaa sitä? Vaikka käytän ihan samoja vaatteita? Pitäisikö ryhdistäytyä? Olenko liian iso? 

Hyvin nopeasti oivalsin, että jokainen noista ajatuksista oli jäänne menneisyydestä, syömishäiriöajoilta, ja siksi en tehnyt niille mitään. Vaikka järkeilin tilanteen nopeasti, itse ahdistus oli todellinen: hetkeksi minut valtasi tunnemuisto siitä, millaista on inhota kehoaan ja tuntea olevansa vääränlainen.

Sain myös muistutuksen siitä, miten suuri merkitys sanoilla on. Ikinä ei voi tietää, miten vahvasti joku ottaa ulkonäkökommentit itseensä. Reagoinhan minäkin vahvasti, vaikka en näyttänyt ahdistustani. Minun kehoni on vain minun omaisuuttani, ja kun toinen ottaa ulkomuotoni tai sen muutokset omaksi asiakseen, hän ylittää hyvin henkilökohtaisen rajan.

Tapaus ei ollut ainutlaatuinen: kehoani on kommentoitu läpi elämäni, sekä hyvässä että pahassa. Jalkojani on sanottu sekä liian lyhyiksi että liian pitkiksi. On sanottu, että silmäni ovat liian lähekkäin ja otsani liian korkea. Kun aloin käydä salilla, sain kehuja lihaksista, mutta joidenkin mielestä niiden ainakaan enää ”tarvitsisi yhtään kasvaa”. Vartaloni on ollut aina poikamainen, mutta se ei häirinnyt minua ennen kuin kuulin kommentin siitä, että olen ”muodoton lauta”. Kun olin alipainoinen, olin monelle ”ihanan hoikka” mutta yhtä monen mielestä ”aivan liian laiha”.

Niin monet kerrat olen antanut muiden kommenttien tehdä itseni onnettomaksi. Olin lapsesta asti sisäistänyt ajatuksen, että muiden sanoilla on merkitystä. Jokaisen kommentin jälkeen oletin, että kehoni on vääränlainen ja minun pitää muokata sitä saavuttamattomaan muottiin.

Kunnes hiljalleen aloin ymmärtää, ettei ole sellaista muottia, jossa kelpaisin kaikille. Eikä tarvitsekaan.

Ihmiskeho muuttuu väistämättä, sillä aika kuluu kaikille. Kehojamme ei ole tehty muita varten, vaan palvelemaan meitä itseämme juuri tässä hetkessä ja elämäntilanteessa mahdollisimman hyvin.

Vilpittömissä kehuissa ja kohteliaisuuksissa ei ole mitään vikaa, mutta toisen kehon kritisointi on lähes aina tarpeetonta tai jopa haitallista. Jokaisella on oikeus kehorauhaan. Jos aiot kommentoida toisen ulkonäköä, harkitse ensin tarkkaan: oletko varma, että sanasi eivät jätä ikävää jälkeä? Ja jos aiot naamioida sanasi huoleksi, mieti, tarvitseeko sinun aidosti olla tuosta ihmisestä huolissasi tai pystytkö hänen ulkomuotonsa perusteella päättelemään, tarvitseeko hän huolenpitoasi. Usein vastaus on ei.

Mutta vaikka kuinka valistaisimme toisiamme kehorauhasta, aina on joku, joka lipsauttaa jotain ajattelematta. Varsinkin omien isovanhempieni ikäluokassa lihomisista ja laihtumisista keskustellaan yhtä arkipäiväisesti kuin säästä. Sekään ei ole realistinen tavoite, että elää kuplassa, jossa omasta kehosta ei enää tarvitse kuulla yhtään mitään. On hyvä valmistautua ja vahvistaa itseään sisäisesti: miten voisi löytää rauhan sisältään poikkipuolisista sanoista huolimatta?

Tärkein oivallukseni on ollut, että toisen sanat eivät lopulta kerro sinusta juuri mitään.

Kun muut taivastelevat muuttunutta minua, he eivät tiedä, mitä kaikkea kehoni on käynyt läpi ja millaisia esteitä olen joutunut ylittämään, jotta olen saavuttanut tasapainon, rauhan ja hyväksynnän. He eivät tiedä, että aiempi ”ihanan laiha” vartaloni oli nälkiinnyttämisen ja pakkoliikunnan tuotosta, ei luonnollinen olotila. He eivät tiedä, että tuon kehon taustalla, joka joidenkin silmissä ehkä oli ihanteellinen, oli syvää itseinhoa ja pelkoa.

He eivät tiedä, että tuo pelko on hitaasti ja kovan työn tuloksena vaihtunut tyytyväisyyteen, vahvaan ja energiseen oloon, jota en ikinä vaihtaisi pois.

Vain sinä elät kehosi kanssa joka hetki, joten vain sinun mielipiteelläsi on merkitystä.

Kun oivallat tuon, huomaat, että muiden kommentit kuvastavat enemmän sanojaansa. Tarve ruotia muiden ulkomuotoa kertoo usein omista komplekseista, vertailusta, kateudestakin. Muistan hyvin, kuinka ”huolissani” olin muiden painonmuutoksista, kun itse toivuin syömishäiriöstä. Terveenä en kiinnitä enää samalla tavalla huomiota toisten rasvaprosentteihin, sillä olen oivaltanut, että hyvinvointi ei näytä kahdessa kehossa samalta.

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka rakastavat sinua sellaisena kuin olet. Jos lähipiirissäsi jatkuvasti ruoditaan toisten kehoja ja se ahdistaa sinua, valista heitä rohkeasti siitä, millä tavoin sinun kehoasi saa kommentoida ja mitä et mielelläsi tahtoisi kuulla. Siinä ei ole mitään väärää.

Ennen kaikkea muista, että muiden sanat eivät määrittele sinua.

Kehosi on tarina, jonka vain sinä tunnet läpikotaisin.

 

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.