Jos haluat löytää tasapainon, uskalla luopua kontrollista ja sallia itsellesi hyvää

Muistan ajan muutamien vuosien takaa, kun olin toipunut syömishäiriöstä ja halusin kovasti löytää tasapainon. Tasapainon syömisessä, tasapainon liikkumisessa, tasapainon omassa elämässäni ja kaikessa mikä vaikutti hyvinvointiini.

Olin kovin kiinnostunut kaikesta terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä. Ahmin tietoa ravitsemuksesta ja luin haastatteluja, lehtijuttuja ja somea, muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä millä tavoin voisi voida mahdollisimman hyvin ja mitkä keinot sopivat muille ihmisille. Halusin tasapainoa, mutta lähdin etsimään sitä väärästä päästä, ulkopuolelta. En itsestäni, siitä mikä minulle sopisi.

Samalla en ymmärtänyt, että sen löytyminen oli niin hankalaa siksi, että elämäni oli edelleen täynnä rajoituksia. Kuvittelin, että tasapaino on minulle sitä, että syön samoja, järjettömän terveellisiä ruokia arkipäivät ja viikonloppuna sallin itselleni muutaman sadan kalorin edestä herkkuja. Himoitsin hullun lailla kaikkea mitä itseltäni silti tuolloin kielsin, ja piiskasin itseäni siitä etten osaa tätä yhtään.

Sama juttu kävi liikunnan kanssa, ajattelin, että tasapaino on minulle sitä, että treenaan kovaa arkipäivät ja viikonloppuna pidän yhden lepopäivän. Treenasin liian kovaa, hampaat irvessä, ja kun yhdistin sen kontrolloituun syömiseeni, kehoni ei enää palautunut ja minulla oli paha olla.

Laskin jatkuvasti kaloreita ja pidin tiukasti kiinni omasta energiansaannistani. Vaikka lukemat olivat tuossa vaiheessa tietyn mittarin mukaan terveitä ja normaaleja, kontrollintarpeeni oli edelleen hyvin vahvasti valloillaan.

Yritin löytää tasapainon pitämällä kiinni kontrollista, ennen kuin ymmärsin, että kontrolloimalla en sitä tulisi löytämään.

Minun piti romuttaa uskomukseni tasapainosta ja hyvinvoinnista täysin, lähteä etsimään tapaa, joka sopisi minulle. Ja mikä vielä vaikeampaa, minun oli päästettävä irti kontrollista.

Uskaltauduin lisäämään päiviini enemmän ruokaa, enemmän energiaa. Uskaltauduin rikkomaan omia sääntöjäni – jos halusin suklaata, niin miksi ostaisin sitä vasta lauantaina. Jos kehoni oli väsynyt, miksi olisin lähtenyt liikkumaan vain kovemmin kun se selkeästi kaipasi lepoa. Uskalsin irroittautua, hitaasti, kaloreiden laskemisesta ja alkaa luottaa siihen, ettei kehoni tarvitse numeroita. Että se tarvitsee ravintoaineita, enkä minä voisi mitenkään mielessäni päättää paljonko minäkin päivänä energiantarpeeni tulisi olemaan. Ymmärsin, että herkkuövereiden jälkeen ei ole välttämätöntä lähteä tappolenkille seuraavana päivänä kuluttamaan ylimääräistä energiaa.

Ymmärsin, että halutessani olla tasapainossa, minun olisi yksinkertaisesti käännettävä uskomukseni päälaelleen. 

Nykyisin tasapaino on minulle sitä, että syön mitä haluan ja milloin haluan. Pääsääntöisesti hyvää, ravitsevaa ja terveelliseksi määriteltävää ruokaa, sillä haluan kehoni saavan oikeanlaisia rakennusaineita. Kuitenkin se tarkoittaa minulle myös sitä, että mukaan mahtuu pizzaa, viiniä ja suklaata. Kumpikaan ei sulje toisiaan pois. Sama myös liikunnan kanssa, välillä liikun enemmän ja välillä vähemmän.

Tasapaino on sitä, että sallii itselleen kaikenlaisia päiviä. Niitä, jolloin ei tee mitään muuta kuin tuijottaa Netflixiä ja syö pizzaa, ja niitä päiviä kun liikkuu, syö hyvää ruokaa, joogaa ja meditoi. Tasapaino on kaikkea tuota ja kaikkea siltä väliltä. Sitä, että antaa itsensä nauttia elämästä, vapaudesta, lomista ja hyvästä ruoasta ilman huonoa omaatuntoa. Ettei ole kiellettyjä tai sallittuja asioita, vaan kaikki on avoinna.

Tasapaino lähtee siitä, että kysyy itseltään: mikä tekee keholleni ja mielelleni hyvää juuri nyt? Ja siitä, että opettelee vastaamaan siihen.

– Emmi

Lue myös

7 comments

  1. Kiitos tekstistä, se herätteli jälleen ajattelemaan ja luo toivoa, että kontrollista on mahdollista vapautua. Oman elämän kontrollointi on hallinnut minua jo niin pitkään, että se tavallaan muotoutunut osaksi minua. Tuntuu pelottavalta ajatukselta yrittää päästää siitä irti. Kontrolli luo jotain turvaa, mutta myös sitä pahaa oloa. Kontrolloimattomuus ja irti päästäminen taas pelottavat, kun ei voi varmasti tietää, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun kaikki langat eivät enää olekaan ikään kuin omissa käsissä. Järki sanoo, että irti päästämisestä seuraa hyvää oloa ja vapautta, mutta miten saada mieli uskomaan ja uskaltamaan?

    1. Kiitos Viivi sun sanoista ja omien ajatuksien jakamisesta. Et ole yksin! ❤️ Kontrollista luopuminen on tosi pelottavaa. Pelkäsin itse myös että kehoni muuttuu tosi radikaalisti tai että inhoaisin itseäni sen myötä enemmän. Lopulta mitään pahaa ei tapahtunut kun uskalsin irrottautua, enkä inhonnut itseäni enempää. Päinvastoin, minulle tuli vähitellen parempi olo itsestäni ja rennompi olla, mitä enemmän uskalsin.

      Voisiko auttaa, jos ei päästä kaikesta irti kerralla, vaan ihan pieniä juttuja omassa tahdissa vähitellen?

  2. Oi, löysin teidän blogin ja tää vaikuttaa niin ihanalta. Oon syömishäiriöstä parantumisessa aika alku vaiheilla viellä ja sai mut miettii et etinkö vaan kokoajan sitä ”kontrollia”

    1. Kiitos sun sanoista, upeeta jos teksti herätti ajatuksia ❤️ Uskon, että siinä vaiheessa kun alkaa pohtia ja kyseenalaistaa, on jo tosi pitkällä 😊 -Emmi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.