Muista yksi asia, ennen kuin sanot ”Minä ymmärrän”

Mietin toisinaan, miten paljon helpompaa elämä olisi, jos malttaisi kohdata jokaisen ihmisen ilman olettamuksia.

Tai edes hetken malttaisi olla peilaamatta itseään toisen pintaan.

Usein toivon, että Minä ymmärrän sinua olisi sanakolmikko, jota käyttäisi kuin rakkaudetunnustusta, eli vain silloin, kun tarkoittaa sitä sydämestään.

Uskon, että me kaikki olemme pohjimmiltamme samaa, mutta toistemme kokemusmaailmaa emme voi saada siltikään. Voimme hyväksyä ja olla vierellä, mutta emme täysin elää toisen kipua, iloa, onnea, surua.

Puhdas myötätunto on minulle molempia: sen tunnustamista, mikä meissä on yhteistä, mutta samalla erillisyyden kunnioittamista.

Mieti, mistä sinut on rakennettu. Muistoista, sanoista ja tunteista, tuhansista ja taas tuhansista hetkistä, päivistä ja vuosista, kuopista, huipuista ja tasaisesta. Sinä olet niin syvä, ettei sille ole sanoja. Miten kukaan voisi omistaa kokemuksiasi?

Saatat elää ja hengittää oivalluksiasi ja olla vilpittömän innoissasi siitä, miten liikunta paransi alakulosi, tai kuinka pääsit säryistä eroon ilman lääkettä selvittämällä kivun juurisyyt. Tai siitä, kuinka hehkut, kun luovuit sokerista. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Inspiroi ja kannusta intohimolla, sillä esikuvia tarvitsemme enemmän.

Mutta muista, että nuo eivät välttämättä ole totuuksia toiselle. Tai ehkä olisivatkin, mutta hän ei ole vielä valmis ottamaan niitä vastaan. Sillä hänet on tehty eri hetkistä ja tunteista, kivuista ja suruista.

Toiselle lääke voi olla ainoa keino, jonka avulla hän jaksaa ulos ovesta. Toisella on täysi työ syödä aamupalalla edes jotain. Se ei tee hänestä heikompaa tai huonompaa – hän on vain eri etapilla.

Malta siis aina pysähtyä hetkeksi ja kysyä: tiedänkö minä riittävästi hänen matkastaan?

Muista, että hänet on muovattu eri kuopista ja huipuista kuin sinut. Ehkä hän ei ole vielä lähelläkään omaa huippuaan vaan taistelee, että pääsisi edes tasaiselle.

Kun toinen käy läpi kipua, usein ei tarvitse edes sanoa, että minä ymmärrän. Usein riittää kaksi sanaa: olen tässä. Sillä arvokkainta, mitä sinulla on antaa, on se, että olet auki aitona itsenäsi.

Kun läheiseesi sattuu, ota häntä kädestä. Jos hän kulkee verkkaisemmin, älä kiihdytä, vaan tasaa askeleesi hänen tahtiinsa. Sillä on yksi asia, joka on meille kaikille takuulla yhteistä: meistä kukaan ei ole vielä perillä.

Lue myös

1 comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.