Ihminen tarvitsee liikettä, mutta vähempikin riittää — Liikunnan ei tarvitse olla pakonomaista suorittamista

Liikunta lisää hyvää oloa. Liikunta rentouttaa. Liikunta auttaa masentunutta.

Kovinkaan moni meistä ei voi välttyä lööppien ja hyvinvointilehtien liikuntahyötyjen listauksilta. Tottahan ne ovat, liikunnasta tulee hyvä olo. Myös omat kokemukset vahvistavat sitä, liikunta tuottaa hyvää oloa ja endorfiineja. Se voi vaikuttaa hyvin paljon yleiseen olotilaan ja kokemukseen itsestä. Tottakai, keho ja mieli ovat aina yhteydessä – jos on vahva olo kehossa, voi olla vahva ja itsevarma olo muutoinkin. Jos on rentoutunut olo kehossa, voi olla rento olo kokonaisvaltaisesti, myös mielessä.

Jos emme liiku lainkaan, keho menee jumiin. On olemassa hyvin paljon positiivisia syitä, miksi pitäisi liikkua ja miksi se olisi hyvä asia.

Kuitenkin liikkuminenkin voi mennä överiksi, suorittamiseksi ja pakonomaiseksi, ja silloin hyödyt pienenevät ja isossa kuvassa saattavat jopa menettää merkityksensä.

Ihminen, jolla on joko ollut tai on edelleen pakonomainen tai vääristynyt suhde liikuntaan, huippukunnon havittelun sijaan voikin päätyä sängynpohjalle tai uupumuksen partaalle.

Pitäisi rakentaa lihaskuntoa, mutta myös ulkoilla ja muistaa aerobinen liikunta. Toisaalta kehoa pitäisi erikseen vielä huoltaakin ja varata sille x-määrä aikaa kalenterista. Pitäisi liikkua aina sama määrä viikossa, jotta ei vahingossakaan rasvaa pääsisi kertymään – ja painokin pysyisi ikuisesti samana. Huh, aikamoinen lista asioita, joita pitäisi olla ja tehdä.

Mikä tässä kuvioissa on minun mielestäni vinksahtanutta, on se, että liikuntaa ajatellaan erillisenä asiana ja nimenomaan suorituksena, joka syystä tai toisesta on hoidettava pois alta. Muutoin tapahtuu jotakin kamalaa.

Tässä radikaali ajatus sinulle: Liikunnan ei todellakaan tarvitse olla suorittamista.

Vanhana pakkoliikkujana ja suorittajana minulla on kestänyt hyvin pitkään, että olen löytänyt liikkumiseen suhteen, joka ei ole pakottava, eikä perustu pelkoon kehon muutoksista, painon muutoksista, jonkinmoisen kontrollin menettämisestä tai tunteiden pakenemisesta. Sellaisen suhteen, jossa liikunta on muuttanut muotoaan LIIKKEEKSI. Liikkeeksi, joka käytännössä perustuu oman kehon tarpeiden kuunteluun. Jossa sopiva liike löytyy sen kautta, mikä arkeen, elämään ja keholle juuri sinä kyseisenä päivänä sopii. Iso ajatus, tiedän. Minullekin se oli juuri sitä.

Oman kehon kuuntelu ja liikkeen valitseminen kehon tarpeiden kautta ei ole laiskottelua tai hempeilyä (välttämättä, vaikka sitäkin meidän kehomme todella tarvitsee), vaan se voi olla energisenä päivänä jotain hyvin hikistä. Se voi olla jotain voimakasta silloin, kun tuntuu että tarvitsee itsetunnolleen boostia tai kaipaa energian purkamista. Se voi olla sohvan valitsemista silloin, kun elämässä on sata asiaa samaan aikaan ja keho tuntuu jyrän alle jääneeltä. Jumiselle keholle se voi olla venytteleviä liikkeitä, joogaa, tai vapaata liikettä, jota ei pysty laittamaan mihinkään kategoriaan. Se voi tarkoittaa, että jos juoksulenkille lähtiessään huomaa, ettei askel kanna, vaihtaakin kesken kaiken kävelyyn. Tai toisinpäin.

Liike, joka lähtee ihmisen kehosta ja sen toiveista, on ihan yhtä lailla hyvinvointia tukevaa ja voimauttavaa, mielenlaatua parantavaa – kaikkea sitä, mitä sen on kerrottu olevan. Siinä ei ole vain vaarana itsensä loppuun polttaminen, paineiden ottaminen tai suorittaminen. 

Liikkeen tarpeen määrittäminen omien tuntemusten kautta voi olla pitkä tie. Kuitenkin pienikin askel toiseen suuntaan on merkityksellinen ja saattaa tipauttaa levottoman ihmisolennon hartioita asteen alemmas korvista.

Minun elämäni on mullistanut se, että voin valita, millaista liikettä kehoni milloinkin tarvitsee. Voimakasta, virtaavaa, ravistelevaa, hikistä vai jotain muuta. Kun elän kehostani käsin, liikunta ei ole erillinen suoritus, joka täytyy lähteä pusertamaan kuudeksikymmeneksi minuutiksi salille tai lenkkipolulle. Se on ajaton valinta hakea liikettä ja antaa sen huoltaa kallisarvoista kehoani.

Tietenkään kaikille vastaus ei ole sama, eikä sen tarvitsekaan olla.

Kuitenkin uskon, että maailmassa, jossa meiltä odotetaan jo aivan tarpeeksi suorituksia, tekemistä ja aikatauluttamista, liikkeen ja liikunnan ei tarvitse olla sitä. Liike voi olla itsensä hoitamista – joka kantaa pidemmälle kuin yksikään puskeva suoritus koskaan.

<3: Emmi

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.