Puolusta omia rajojasi karhuemon lailla – Sinun ei tarvitse sanoa kaikkeen kyllä eikä miellyttää koko maailmaa

Olen ollut se tyyppi, jolle käy aina kaikki. Joka hoitaa muutkin hommat kuin omat ja pyydettäessä auttaa aina, jaksoi tai ei. Olen suostunut kaikenmoiseen shittiin tai antanut toisen ihmisen tulla epämukavan lähelle vain siksi että en ole osannut sanoa, ettei se käy. Olen loputtomiin ymmärtänyt ja pehmeästi silitellyt toisen päätä, vaikka silloin olisi itse jäänyt samassa rytäkässä jyrän alle. Vain siksi, kun on niin loputtoman empaattinen toisen ihmisen kokemukselle.

No. Kovin hyvä juttu tuo pehmeys ja empatia, mutta loputtoman pitkälle sillä ei pääse. Jossain vaiheessa rajattomuus ei enää tunnukaan hyvältä. Jossain vaiheessa alkaa ymmärtää, mikä on kilttiä, mikä liian kilttiä.

Ja siinä vaiheessa, kun ymmärtää että omat rajat on ylitetty pahasti ja että se ei todellakaan ole enää ok, sisällä herää karhuemo.
Mä oon tuossa karhuemo -vaiheessa. Kun vähänkin tuntuu, että rajoja koetellaan, mun sisäinen karhuemo murahtaa kovaa ja nousee takajaloilleen puolustamaan. Tällä hetkellä se karhu reagoi vähän liiankin kovaa, mutta mitenkäs muutenkaan. Se on ollut talviunessa vuosikausia. Se rauhoittuu kyllä aikanaan.

Meillä kaikilla on sisällä tuo sama petoeläin, ja se kuuluu ollakin. Kaiken ei tarvitse olla aina ok, eikä sun tehtäväsi ole miellyttää koko maailmaa. Eikä varsinkaan suostua kynnysmatoksi tai palvelijaksi.

Jos sun sisäinen karhuemo on unessa, ala pehmeästi herätellä sitä.
Ja muista, että se herätys voi alkaa jollain niin yksinkertaisella, kuin ei -sanan sanomisella, silloin kun olet ennen sanonut joo.

// Emmi

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.