Saako toisen lihomista tai laihtumista kommentoida?

”Jos mun läheiseni paino nousisi jatkuvasti, en olisi hiljaa vaan sanoisin jotain.”

Hetki sitten luin tämän kommentin erään sometähden ennen-jälkeen-kuvaparista. Kyseinen kuva oli ”käänteinen muutos”: ennen-kuvassa oli laihempi ja jälkeen-kuvassa isompi keho.

Saako toisen lihomisia ja laihtumisia kommentoida?

Törmään samanlaiseen painohuoleen jatkuvasti. Usein huoli otetaan esiin silloin, kun joku kertoo lopettaneensa laihikset ja antaneensa kroppansa hakeutua rennosti siihen painoon, mihin se sattuu asettumaan. Huolen varjolla moni kritisoi myös kehopositiivisuutta. Eikö saisi sanoa ääneen, että tuo ei ole enää terveellistä!

Taustalla on sellainen käsitys, että lihominen on yhtä kuin epäterveellinen elämä. Oikeasti yhtäläisyysmerkkejä ei voi vetää näin suoraan. Hyvinvointi on niin paljon mutkikkaampi kokonaisuus. Jos joku on yhtäkkiä lihonut/laihtunut, hän saattaa olla sairastunut, parantunut, mennyt naimisiin, eronnut, uneton, vaihtanut työpaikkaa tai lääkitystä, aloittanut salitreenin, loukkaantunut, raskaana… Lisäksi tuo ihminen on todennäköisesti jo itse tietoinen painostaan, koska elää omassa kehossaan 24/7.

Kukaan ei ole niin pätevä, että pystyisi pelkästään toisen vaatekoon perusteella sanomaan, onko kaikki kunnossa. Tai onko muutos huolestuttava vai ei. Ihmiset tutkitustikin arvioivat ”terveen painon” keskimäärin pieleen. Olemme aika paljon ihanteiden ja mediakuvaston armoilla.

Siksi on vaarana, että huolikommentteja heitellään varomattomasti ja hyvä tarkoitus kääntyy päälaelleen. Yksikin varomaton kommentti voi jättää ikuiset jäljet, sillä oma keho on todella henkilökohtainen alue.

Toki joskus huoli on vilpitön. Jos toinen vaikkapa laihtuu tai lihoo yhtäkkiä voimakkaasti ja samalla eristäytyy, syö salaa ja välttelee ihmisiä, totta kai silloin saa sanoa, että hei, olen huolissani. Mutta silloinkaan ei välttämättä tarvitse mainita painoa. Ensimmäisenä pitäisi välittää toisen henkisestä kärsimyksestä, ei farkkujen tuumakoosta.

Minunkin kehoani on lapsesta asti kommentoitu, vaikka olen aina ollut normaalipainoinen tai sen alle. Silloin kun olin alipainoinen, minua sanottiin ”ihanan laihaksi” ja ”kurinalaiseksi” ja oltiin toisaalta huolestuneita. Kun paranin anoreksiasta ja paino nousi normaalilukemiin, oltiin toisaalta ilahtuneita. Mutta sain myös kuulla, että olen ”pyöristynyt”, on ”tullut mahaa” ja ”kannattaa vähän kuitenkin katsoa mitä syö”.

Jos ollaan rehellisiä, mikään noista kommenteista, edes hyväntahtoiseksi tarkoitettu, ei auttanut. Ne saivat minut vain takertumaan painooni tiukemmin. Koko tuona aikana kukaan, siis ei kukaan, ei todella tiennyt, mitä käyn pääni sisällä läpi. Eikä sitäkään, miten paljon satutti se, että jotkut näkivät paranemiseni merkkinä siitä, että olen jotenkin repsahtanut. Teki mieli julistaa: tietäisittepä, miten paljon parempaa elämää elän nyt!

Moni ajattelee, että hoikkuus ja kurinalaisuus ovat terveyden tärkeimmät mittarit. Jos on tottunut näkemään toisen aina samankokoisena, ei ole välttämättä helppoa hyväksyä hänen muuttumistaan.

Mitä enemmän pidämme yllä sellaista käsitystä, että toisen painonvaihteluista pitää olla julkisesti huolissaan, sitä enemmän takerrumme ajatukseen, että painon muuttuminen on jotenkin luonnotonta.

Samalla korostamme ihan turhan paljon painon roolia. Jos kehut tuttavaa laihtumisesta, viestit rivien välissä, että hän on pienempänä parempi tai kauniimpi. Sama juttu, jos huolestut hänen lihomisestaan. Mutta entäpä, jos tuo ihminen on isommassa kehossaan rennompi, onnellisempi, sosiaalisempi, nukkuu ja syö paremmin? Tai laihtuneena onnettomampi?

Mitä arvoa on kutistuneella keholla, jos ei hyväksy itseään?

On myös hyvä kysyä, mistä huoli todella kumpuaa. Kohdistuuko se todella toiseen vai peilaatko omia asenteitasi? Jos siis huomaat, että sinun on vaikeuksia antaa toisten kehojen muuttua, kysy itseltäsi ensin: annatko oman kehosi muuttua? Pystytkö olemaan sinut sen kanssa, että omaa ulkomuotoaan ei voi täysin hallita? Katsoisitko toisiakin kehoja armollisemmin, jos olisit omaa kehoasi kohtaan lempeämpi?

Keho muuttuu väistämättä. Sinunkin ruumiisi on heijastus kaikesta, mitä elämässäsi tapahtuu. Et voi kivettää sitä veistokseksi jostain yksittäisestä elämäsi hetkestä menneisyydessä, vaikka moni sitä yrittääkin.

Hyvinvointia ei ole ilman joustavuutta. Tähän joustavuuteen kuuluu se, että terveellistä ja hyvää elämää voi elää lukemattoman monilla eri tavoilla ja että pystymme näkemään monet eri kokoiset ja malliset kehot hyvinvoivina ja arvokkaina. Muuttuvina, elävinä kokonaisuuksina.

Tätä on kehorauha, ja se kuuluu kaikille, kyseenalaistamatta.

❤ Jenni

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.