Vapaus lähtee sisältä, ei ulkoisista asioista – ihminen on vapaa silloin, kun uskaltaa olla rauhassa itsensä ja kaiken kokemansa kanssa

Olen aina ollut vapaudenkaipuinen. Vapaa sielu. Uskon, että monet ihmiset ovat, ehkä jollain tapaa jokainen meistä. Kaikki haluavat tuntea olevansa vapaita omassa elämässään. Vapaita tekemään päätöksiä ja muutoksia, ja vaikuttamaan siihen miltä oma elämä näyttää.

Olen elänyt niin, etten ole antanut itseni jäädä jumiin. Olen muuttanut, vaihtanut kaupunkia, työpaikkoja. Olen hypännyt sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joista minulla ei ole etukäteen ollut mitään varmuutta.

Rakastan matkustaa ja kokea uutta. Rakastan luontoa, joka muistuttaa minua siitä, että vapautta on kaikkialla – mikään ei pysähdy eikä jää jumiin, vaan virtaa.

Kuitenkin viimeisen vuoden aikana olen oppinut vapaudesta jotain aivan uutta.

Ihminen voi olla ulkoisesti vapaa tekemään aivan mitä tahansa, mutta jos hän on menneisyytensä, tarinoidensa, uskomustensa tai tunteidensa vankina, ei ulkoinen vapauden kokemus ole koskaan tarpeeksi.

Viime vuosi oli minulle suuri kasvun vuosi. Olen tutustunut siihen, kuka olen kaikkien suojakuorien ja tarinoideni alla. Olen purkanut mielestäni ja kehostani vanhaa kuormaa – ja hitto, sitä on ollut paljon. Olen kyseenalaistanut, tutkinut ja tuijottanut mörköjäni silmiin sen sijaan, että olisin paennut niitä.

Kaiken sen myötä, mitä olen uskaltanut katsoa ja tuntea, olen alkanut kokea vapautta, joka on paljon syvempää kuin mikään ulkoinen kokemus voisi koskaan antaa. 

Olen oivaltanut, että ihminen on todella vapaa vasta silloin, kun ei enää koe tarvetta paeta mitään, vaan voi olla rauhassa kaiken sen kanssa, kuka on ja mitä on elämässään kokenut. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla täydellisen valmis, ei kukaan meistä tule valmiiksi. Se tarkoittaa sitä, että lakkaa pakenemasta ja uskaltaa pysähtyä ja kohdata itsensä. Sitä, ettei enää elä tarinoidensa vankina, vaan antaa niiden vain olla osa samaa virtaa, mitä koko elämä on.

Ulkoisessa vapauden tavoittelussa ei ole mitään väärää. Minäkin rakastan edelleen vapautta olla, tehdä ja mennä minne haluan. Olen nauttinut kiitollisena, täysin siemauksin kesästä, joka on tarjonnut uusia paikkoja, uusia kokemuksia ja kaipaamaani aikatauluttomuutta.

Silti sisältä kumpuava vapaus tuo elämään aivan uudenlaista rauhaa.

Kun tuntee olevansa sisältä yhtä vapaa kuin ulkoa, ei enää tarvitse säntäillä, etsiä jatkuvaa muutosta. Voi vain olla. Rauhassa itsensä kanssa.

Ja tällainen vapaus on minulle todellista vapautta.

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.